Lintu- ja yöretkiä

Pariin viikkoon en ole ehtinyt kirjoittaa, mutta retkeilemään olen kuitenkin päässyt. Äitienpäivää vietin Laajalahdella linturetkellä. Alueella on useampia erilaisia luontopolkuja ja valtavasti erilaisia lintuja. Villa Elfvikin luontotalossa voi käydä kahvilla ja näyttelyssä silloin kun se on auki, ja paikalle pääsee suht helposti myös Helsingin keskustasta, Kampista lähtevillä seutuliikenteen busseilla.

Kosteikon laitaa pääsee kulkemaan kuivin jaloin

Luontopolku lähtee Villa Elfvikin pihasta

Asiantuntevalla avulla pääsin bongaamaan kaikennäköistä, harvinaisuuksiakin. Yksi lintuharrastajien paljon puhuma lintu oli pussitiainen, joka oli lennellyt osmankäämeissä eri puolilla aluetta. Pieni naamiolintu on Suomessa sen verran harvinainen vierailija, ettei sitä löydy LuontoPortista, josta yleensä tietojani ammennan. Lintuatlas sen sijaan kertoo tämän varpuslinnun olevan näin pohjoisessa satunnaispesijä. Tällä kertaa roikkuva, kuin koriksi rakennettu pesä löytyi koivun oksasta paikalta josta sitä oli helppo katsella (vaikka tähän hätään en onnistunut löytämään juuri tuolta otettuja pesäkuvia).   

Espoon-retkellä kuulin myös kevään ensimmäisen kerran satakielen. Sittemmin kovaäänisiä laulajia on luritellut pitkin Helsinkiäkin: ainakin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, Lapinlahdella, Taivallahdella ja Nervanderin puistikossa. Taivallahdella kuulin linnun lauleskelevan viimeksi maanantain vastaisena yönä. Yökävely satakielen perässä (laulu nimittäin kuuluu hiljaisena aikana pitkälle) kannatti - ruohokentillä yöpyvien, aavemaisen valkoisina liikuskelevien lokkien lisäksi näin ensimmäistä kertaa ketun Töölössä. Se jolkotteli Eteläisen Hesperiankadun poikki jonnekin tennishallin taakse, missä lie viettää päivänsä?