Muuttolintuja odotellessa

Kevät ja muuttolinnut ovat tänä vuonna myöhässä, kuten muun muassa YLE ja muutama muu tiedotusväline ovat tienneet lähiaikoina kertoa. Tietenkin sen Helsingissäkin huomaa: lokit ovat huudelleet jo joitain viikkoja ja muutama mustarastas on antanut kuulua itsestään, ja tänään radiossa kerrottiin ensimmäisestä naurulokkihavainnosta Kauppatorilla. Muuten linturintamalla on kuitenkin ollut vielä talvista.

Tällä viikolla olen käynyt parinakin päivänä Tokoinrannassa, jonka sulassa voi yleensä jo varhain keväällä nähdä muitakin siivekkäitä kuin sinisorsia. Nyt ainoa tällainen havainto oli kuitenki isokoskelo, joka on Luontoportinkin mukaan yksi varhaisimmista kevätmuuttajista. Jotkut yksilöt voivat lennähtää Suomeen jo helmikuussa. Tänä vuonna niitäkään ei tosin ole vielä juuri näkynyt.

Tokoinrannan ruskeapäinen koskelonaaras näytti kuitenkin pärjäävän itsekseenkin hyvin. Ensinäkemältä sillä oli nokka täynnä ahventa, jonka se sai pienellä kääntelyllä nielaistua. Vähän aikaa sukelleltuaan lintu kiipesi jäälle sukimaan itseään. Liian lähelle osuvat sorsat se hätisti äkäisesti tiehensä.

Kalansaalis.

"Mene pois!"

Monen sadan sinisorsankaan tarkkailun ei tietenkään ole tylsää puuhaa. Puolisukeltajien soidinmenoja ja tappeluita näki ympäri lammikkoa. Monilla uroksilla rinnan sulkapeite oli nahinoissa pöllytetty ja vaaleaa untuvaa pilkisteli alta.

Runsaasta sorsajoukosta löytää myös monenlaisia värimuunnoksia. Jollain uroksella voi ohuen valkoisen kaularenkaan sijasta olla vaaleaa kuin ruokalappuna rinnuksilla. Uiskentelipa meressä sininokkainenkin yksilö. Pienellä harjoittelulla linnuista voisi yrittää löytää myös mahdollisia kahden lajin risteymiä - löytyykö esimerkiksi erimuotoisia nokkia ja päitä?

Tässä kuvassa on ainakin yksi erikoisen värinen sorsa.

Värimuunnos tämäkin.

Sininokka.